top of page

Miksi Kaikuluoto on olemassa?

"Tämän ei pitänyt tapahtua meille."

Tämä on kertomus siitä, miten läheisen päihdeongelma muutti elämäni ja miksi Kaikuluoto syntyi.

 

Olin pitkään ajatellut, että päihteet eivät tule olemaan meidän perheemme ongelma. Elämä näytti tavalliselta: lapsilla oli koulut, työt ja harrastukset, arki sujui ja tulevaisuus vaikutti valoisalta.

 

Kun poikani kertoi huumeiden käytöstään, maailma pysähtyi. Hän oli asunut jo vuosia omillaan, joten en nähnyt hänen arkeaan samalla tavalla kuin ennen.  Muistan edelleen sen epätodellisen tunteen, häpeän ja loputtomat kysymykset: Mitä olen tehnyt väärin? Miten en huomannut tätä aikaisemmin?

Elämässäni oli ollut aikoinaan vaihe, jolloin olin nähnyt

läheltä, mitä riippuvuus voi tehdä ihmiselle ja hänen

läheisilleen. Siksi monet tunteet olivat

minulle tuttuja. Poikani tilanteessa huomasin kokevani

uudelleen samaa pelkoa, huolta ja

voimattomuutta, joita olin kokenut vuosia sitten.

Toisaalta se, että kuvaan tulivat huumeet, toi mukanaan

uudenlaista epävarmuutta ja pelkoa, jota en ollut

osannut odottaa.

Arki muuttui jatkuvaksi valppaana olemiseksi.

Mietin, missä poikani on, miten hän voi ja pitäisikö

minun auttaa enemmän vai antaa enemmän tilaa. Vähitellen huoli alkoi näkyä omassa jaksamisessani. Nukuin huonosti, kannoin vastuuta ja huolta.

 

Ratkaiseva oivallus

 

Ymmärsin lopulta, etten voi kontrolloida toisen ihmisen elämää. Voin välittää, tukea ja kulkea rinnalla, mutta en voi tehdä toisen puolesta hänen ratkaisujaan.

 

”Kun elät päihderiippuvuuden varjossa, avun

löytämisen ei pitäisi olla uusi taakka kannettavaksi.”

 

Olin itse niin uupunut, etten jaksanut alkaa selvittää, mistä apua löytyisi. Jo ajatus palveluiden etsimisestä, vaihtoehtojen vertailemisesta ja aikataulujen tutkimisesta

tuntui ylivoimaiselta.

Kaikuluodon perustaja kuvassa ja olalla lepää poikansa käsi. Kuva kertoo päihteiden käyttäjän ja hänen äitinsä tärkeästä suhteesta.
Kaikuluodon perustajan poika etualalla, kaikuluodon perustaja itse takana. Kuva kertoo tarinaa voitetusta päihdeongelmasta ja tärkeästä äiti-poika -suhteesta.

Olisin kaivannut mahdollisuutta puhua yhden ihmisen kanssa, rauhassa ja ilman pitkää etsintää.

Tästä kokemuksesta syntyi ajatus Kaikuluodosta.

Halusin luoda matalan kynnyksen paikan niille läheisille, jotka eivät koe vertaistukiryhmää omakseen. Tarjoan läheisille sellaista ymmärrystä, käytännön tukea ja arjen työkaluja, joita itse olisin silloin tarvinnut. Paikan, jossa ei tarvitse selittää kaikkea alusta asti ja jossa voi tulla kuulluksi ilman häpeää.

 

Kenenkään ei pitäisi joutua kantamaan tätä yksin.

bottom of page