Entä jos en uskalla hakea apua, koska pelkään, että joku saa tietää?
- 1 päivä sitten
- 2 min käytetty lukemiseen
Moni päihdeongelmaisen läheinen ei jää yksin siksi, ettei hän haluaisi apua. Hän jää yksin, koska hän pelkää.
Kyse ei välttämättä ole siitä, etteikö hän luottaisi ammattilaisten vaitiolovelvollisuuteen. Pelko liittyy usein siihen kaikkein konkreettisimpia asiaan: entä jos joku tunnistaa minut?
”Entä jos joku näkee minut?”
Pienellä paikkakunnalla tai tiiviissä piireissä voi tuntua siltä, että kaikki tuntevat toisensa.
Vastaanotossa työskentelee tuttu ihminen.
Naapuri tai puolituttu on töissä sosiaalipalveluissa.
Lasten opettaja tai harrastuskaverin vanhempi tulee vastaan viraston ovella.
Ehkä riippuvuudesta kärsivä läheisesi on paikkakunnalla tunnettu, arvostettu tai näkyvässä asemassa oleva ihminen. Silloin avun hakeminen omalta asuinalueelta voi tuntua suorastaan ylivoimaiselta riskiltä.
Mieleen nousee jatkuva kysymysten kehä: Entä jos sana leviää? Entä jos joku saa tietää? Miten tämä vaikuttaa perheeni maineeseen, suhteisiini tai läheiseni tilanteeseen? Nämä pelot ovat täysin ymmärrettäviä ja inhimillisiä.
Turvallisuus on enemmän kuin vaitiolovelvollisuus
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat lakisääteisesti vaitiolovelvollisia, mutta se ei aina riitä poistamaan pelkoa. Kyse ei ole siitä, pysyykö itse keskustelu salassa. Kyse on siitä kuormittavasta tunteesta, miltä tuntuu istua fyysisessä odotushuoneessa ja pelätä joka kerta oven avautuessa, kuka sieltä kävelee sisään.
Joskus jo pelkkä mahdollisuus kohdata tuttu ihminen väärässä paikassa riittää estämään avun hakemisen kokonaan.
Etätapaaminen on psykologinen suojamuuri
Tämän vuoksi etäyhteys ei ole Kaikuluodossa vain käytännöllinen tai tekninen ratkaisu. Monelle läheiselle se on ennen kaikkein suurin psykologinen turvatekijä.
Sinun ei tarvitse selittää kenellekään, minne olet menossa tai miksi.
Sinun ei tarvitse istua julkisissa odotushuoneissa.
Sinun ei tarvitse pelätä tulevasi nähdyksi väärässä paikassa.
Voit sulkea kotioven takanasi ja istahtaa sohvalle videokeskusteluun silloin, kun olet yksin kotona. Tai voit lähteä ulos, ottaa suunnaksi metsän, merenrannan tai rauhallisen sivukadun ja puhua asioistasi puhelimitse.
Yksityisyys tekee puhumisesta helpompaa
Moni huomaa puhuvansa vaikeista asioista huomattavasti avoimemmin silloin, kun ei tarvitse jännittää ympäristöään. Kun pelko nähdyksi tulemisesta poistuu, harteiltasi putoaa yksi suuri jännitystekijä. Silloin huomio voi vihdoin siirtyä pois muiden ihmisten katseista ja kohdistua siihen, mikä on kaikkein tärkeintä: sinun omaan hyvinvointiisi ja jaksamiseesi.
Miten Kaikuluoto voi auttaa sinua?
Kaikuluodon keskustelutuki on rakennettu niin, että voit hakea apua täysin omilla ehdoillasi ja omassa suojassasi – asuitpa missä päin Suomea tahansa.
Tarjoan luottamuksellista tukea puhelimitse tai suojattujen etäyhteyksien avulla. Puhelinkeskustelussa sinä voit liikkua omassa rauhassasi esimerkiksi luonnon keskellä kuulokkeet tai puhelin korvallasi.
Sinun ei tarvitse miettiä, kuka näkee sinut, kuka kävelee vastaan tai mitä joku ajattelee. Saat hakea tukea omassa rauhassasi ja omilla ehdoillasi.
Olen itsekin kokenut sen, kuinka vaikeaa avun hakeminen voi olla silloin, kun oma tilanne tuntuu liian henkilökohtaiselta tai liian herkältä jaettavaksi. Siksi haluan tarjota sinulle mahdollisuuden hakea tukea tavalla, jossa yksityisyytesi on turvassa ja huomio voi siirtyä siihen, mikä on tärkeintä: sinun hyvinvointiisi.
