Kun syyllisyys leviää koko perheeseen – päihdeperheen tunnevyyhti

Päihdeongelmaisen läheiset puhuvat usein huolesta, pelosta, pettymyksestä ja surusta. Harvemmin kuitenkin pureudutaan siihen, kuinka syyllisyys hiipii vähitellen koko perheen yhteiseksi taakaksi – niin syvälle, ettei kukaan enää tiedä, mikä tunne kuuluu kenellekin.

Aluksi tilanne näyttää selkeältä: yksi perheenjäsen käyttää päihteitä tavalla, joka aiheuttaa ongelmia. Vähitellen ympärille alkaa kuitenkin kietoutua näkymätön tunteiden verkko, jossa kaikki kantavat jotakin sellaista, mikä ei heille kuulu:

• Äiti miettii, kasvattiko hän lapsensa väärin.

• Isä pohtii, olisiko hänen pitänyt puuttua tilanteeseen aikaisemmin.

• Puoliso kysyy itseltään, olisiko voinut tehdä jotain toisin.

• Lapsi miettii, oliko hän liian hankala tai vaativa.

• Isovanhempi kantaa huolta siitä, missä kohtaa hän epäonnistui omana vanhemmuuden aikanaan.

Samaan aikaan päihderiippuvainen itse saattaa syyttää itseään kaikesta – tai vaihtoehtoisesti siirtää vastuun omista teoistaan muille. Lopputuloksena koko perhe elää jatkuvan syyllisyyden kehässä.

Terve vs. haitallinen syyllisyys

Syyllisyys itsessään ei ole aina huono asia. Terve syyllisyys on moraalinen kompassi. Se kertoo, että olemme toimineet omia arvojamme vastaan, ja se auttaa meitä ottamaan vastuun, pyytämään anteeksi ja muuttamaan toimintaamme.

Jos vanhempi lupaa hakea lapsen mutta unohtaa tulla paikalle, syyllisyys auttaa ymmärtämään teon vaikutukset.

Ongelma syntyy silloin, kun aletaan kantaa syyllisyyttä asioista, joihin ei voida vaikuttaa. Se on haitallista syyllisyyttä. Tosiasiat ovat raakoja mutta selkeitä:

• Puoliso ei aiheuta toisen alkoholismia.

• Lapsi ei aiheuta vanhemman juomista.

• Vanhempi ei voi hallita aikuisen lapsensa valintoja.

Silti juuri näitä vääriä taakkoja monet läheiset kantavat selässään vuosikausia.

Tunteiden viidakko ja salakavalat roolit

Päihdeongelma harvoin pysyy vain yhdellä ihmisellä. Sen ympärille kasvaa vähitellen tunteiden tiheä viidakko: syyllisyyttä, häpeää, pettymystä, vihaa, pelkoa, surua, katkeruutta ja heräävää toivoa. Tunteet kietoutuvat toisiinsa niin tiukasti, että niitä on vaikea erottaa.

Moni läheinen ei uupumukseltaan enää tiedä, onko hän vihainen, surullinen vai pelkästään loppuun palanut.

Tätä sotkua ylläpitävät perheeseen vuosien saatossa muotoutuneet roolit. Yksi pelastaa, toinen selittelee, kolmas kantaa käytännön vastuun, neljäs pitää kulisseja pystyssä ja viides yrittää sovitella.

Nämä roolit alkavat tuntua niin luonnollisilta, ettei niitä itse edes huomaa. Moni on kantanut vastuuta niin pitkään, ettei enää edes tiedä, miltä elämä näyttäisi ilman jatkuvaa varuillaanoloa ja huolehtimista.

Mikä vaarallisinta, syyllisyys alkaa herkästi tuntua rakkaudelta. Ajatellaan, että jos lakkaan murehtimasta, en enää välitä. Jos en kanna tätä taakkaa, olen itsekäs.

Todellisuudessa jatkuva syyllisyys ei ole rakkauden mitta. Se on merkki siitä, että kantaa enemmän kuin ihminen pystyy ehjänä kantamaan.

Mistä langanpäiden purkaminen alkaa?

Tunteiden sotku ei ratkea yhdellä suurella oivalluksella, vaan pienillä, pysäyttävillä kysymyksillä:

1. Mikä tässä tilanteessa on oikeasti minun vastuullani?

2. Mikä EI ole minun vastuullani?

3. Mistä asioista tarkalleen ottaen tunnen syyllisyyttä?

4. Olenko todella tehnyt väärin, vai tunnenko vain syyllisyyttä tilanteesta?

Nämä kysymykset ovat toipumisen ytimessä. Toipuminen ei tarkoita sitä, että suru tai rakkaus katoavat, tai että muuttuisit välinpitämättömäksi. Se tarkoittaa sitä, että vastuut palautetaan oikeisiin osoitteisiin.

Päihdeongelmainen vastaa omista valinnoistaan. Läheinen ottaa vastuun omasta elämästään ja jaksamisestaan. Lapsi saa taas olla lapsi ja isovanhempi isovanhempi.

Moni läheinen yrittää vuosia löytää ne täydelliset sanat, oikean keinon tai maagisen hetken, joka muuttaisi kaiken ja raitistaisi toisen. Sellaista hetkeä ei yleensä tule.

Mutta toinen oivallus voi tulla: Minun ei tarvitse kantaa koko perheen syyllisyyttä. Se ei poista tilanteen raskautta, mutta se tekee omasta taakastasi huomattavasti kevyemmän.

Siitä alkaa tie ulos viidakosta.

Kaikuluoto on apuna tunteiden purkamisessa

Kun perheen tunnevyyhti on mennyt solmuun, sen selvittämiseen tarvitaan usein ulkopuolista silmää ja neutraalia maaperää. Kaikuluodon ”Walk and Talk” -kävelykeskusteluissa tai etätapaamisissa autan sinua erottelemaan omat tunteesi muiden taakoista.

Työskentelymme tavoitteena on:

• Pysähtyä tunteiden äärelle ilman pelkoa arvostelusta.

• Tunnistaa ne roolit ja vastuut, jotka uuvuttavat sinua.

• Opetella vetämään rajat oman jaksamisesi suojaksi.

Olen itse kokenut tämän saman roolien ja syyllisyyden viidakon päihdeongelmaisen nuoren aikuisen äitinä. Tiedän, miten tiukassa roolit istuvat. Tiedän myös, miten vapauttavaa niistä on opetella luopumaan.

______________________________________________

Tarvitsetko keskustelutukea?

Jos läheisesi päihteiden käyttö kuormittaa sinua, et joudu kantamaan

tilannetta yksin.

Kaikuluoto tarjoaa luottamuksellista keskustelutukea päihteiden käyttäjien läheisille kaikkialla Suomessa.

Varaa keskusteluaika