top of page

Pitääkö kaiken mennä todella pahaksi ennen kuin haet apua?

  • 2 päivää sitten
  • 2 min käytetty lukemiseen

Päivitetty: 2 päivää sitten


Yksi asia toistuu hämmästyttävän usein, kun päihdeongelmaisten läheiset kertovat omasta tilanteestaan.



He alkavat lähes poikkeuksetta vähätellä omaa kokemustaan ja jaksamistaan:

  • ”Ei tämä meidän tilanne ehkä ole niin vakavaa.”

  • ”Muilla menee paljon huonommin.”

  • ”En tiedä, onko minulla edes oikeutta hakea apua, kun...”


Moni odottaa, että tilanteen pitäisi ensin muuttua riittävän pahaksi, romahdukseksi tai katastrofiksi.


Mutta mikä oikeastaan on riittävän paha?


”Ei meillä sentään...”


Moni jatkaa lausetta mielessään ja rakentaa siitä itselleen suojamuuria:

  • ”Ei meillä sentään ole väkivaltaa.”

  • ”Ei hän sentään käytä joka päivä.”

  • ”Ei poliisi ole koskaan käynyt oveltamme.”

  • ”Ei hän ole vielä menettänyt työpaikkaansa.”

  • ”Retkahduksia tulee vain silloin tällöin.”

Ja samalla huomaamatta koko oma arki ja elämä alkavat rakentua niiden ”silloin tällöin” -hetkien odottamisen ja pelkäämisen ympärille.


Kun elämä alkaa kulkea sykleissä


Ehkä läheisesi retkahtaa kuuden viikon välein. Se saattaa kuulostaa paperilla harvalta.


Mutta mitä tapahtuu niiden kuuden viikon aikana sinun sisälläsi?


Ensimmäiset päivät retkahduksen jälkeen kuluvat helpottuneena. Sitten alkaa hiipivä huoli. Sen jälkeen alat tarkkailla merkkejä: äänenpainoja, pupilleja, viestien kirjoitusasua tai tilinsitoumuksia. Tunnelma kotona tai omassa mielessä kiristyy. Pelko kasvaa.


Ja lopulta retkahdus tulee. Sen jälkeen kaikki alkaa alusta.


Tässä kohdassa on tärkeää pysähtyä ja katsoa tilannetta rehellisesti. Elämäsi ei enää kulje vuodenaikojen, lomien, harrastusten tai omien suunnitelmiesi mukaan. Se kulkee täysin riippuvuuden määräämässä rytmissä.


Pelkkä huoli on jo riittävä syy


Keskusteluapua ei tarvitse ansaita, eikä sitä varten tarvitse täyttää tiettyjä kurjuuden kriteereitä. Sinun ei tarvitse todistaa kenellekään, että tilanteesi on riittävän vaikea.


Jos huomaat arjessasi näitä merkkejä:

  • Pelkäät ja jännität jatkuvasti tulevaa.

  • Nukut huonosti tai heräilet stressaantuneena.

  • Murehdit ja ennakoit kriisejä enemmän kuin elät omaa elämääsi.

  • Siirrät omia perustarpeitasi ja menojasi jatkuvasti sivuun.

  • Elät odottaen seuraavaa romahdusta tai retkahdusta.


...se on jo itsessään riittävä syy pysähtyä ja hakea tukea. Sinun kokemuksesi ei muutu vähemmän todelliseksi siksi, että jonkun toisen tilanne näyttää vakavammalta.


Kipua ja hätää ei voi vertailla


Meillä ihmisillä on vahva taipumus vertailla kärsimystämme muihin. Ajattelemme helposti, että oma huolemme on turhaa valitusta, koska jollakin toisella menee vielä huonommin.


Hätää ja inhimillistä kuormitusta ei kuitenkaan voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Se, että joku toinen kantaa raskaampaa taakkaa, ei tee sinun omasta taakastasi yhtään kevyempää kantaa.


Moni hakee apua vasta silloin, kun omat voimat ovat jo täysin loppu ja seinä tullut vastaan. Usein viisain hetki pysähtyä olisi kuitenkin ollut paljon aikaisemmin. Silloin, kun huoli alkoi ensimmäisen kerran vallata ajatuksia. Silloin, kun oma elämä alkoi hiljalleen kaventua. Silloin, kun ensimmäisen kerran ajattelit: ”En tiedä, kuinka kauan jaksan tätä.”


Miten Kaikuluoto voi auttaa?


Kaikuluoto on paikka, jossa sinun ei tarvitse perustella tai puolustella omaa hätääsi. Sinun ei tarvitse todistaa, että tilanteesi on riittävän vakava. Riittää, että se kuormittaa sinua ja vie voimiasi tässä hetkessä.


Tarjoan luottamuksellista ja käytännönläheistä keskustelutukea koko Suomessa puhelimitse tai videokeskusteluna. Voit liikkua ja hengittää vapaasti luonnossa puhelimen kuulokkeet korvillasi, kun minä autan sinua jäsentämään ajatuksiasi ja löytämään keinoja jaksamiseen.


Olen itsekin ajatellut, ettei tilanteeni ollut viel ”tarpeeksi paha”. Tiedän, miten houkuttelevaa on ajatella, että ”kyllä tämä tästä vielä itsekseen korjaantuu”. Mutta olen oppinut myös sen, että tukea ei tarvitse ansaita. Se riittää, että sinä tarvitset sitä juuri nyt.



Sinun ei tarvitse odottaa tilanteen pahenemista. Jos huoli vie tilaa elämästäsi, se on jo riittävä syy hakea tukea.


 
 
bottom of page