Miksi päihderiippuvainen valehtelee?
Päivitetty: 23.8.
Yksi läheisten yleisimmistä ja kipeimmistä kysymyksistä kuuluu: ”Miksi hän valehtelee minulle päin naamaa aivan ilmiselvistäkin asioista?”
Usein kysymys ei synny ensimmäisestä valheesta, vaan siitä, että sama ilmiö toistuu yhä uudelleen, vaikka tosiasiat näyttävät olevan kaikkien nähtävillä.
Moni läheinen kuvailee hämmennystä, jonka on tunnistanut vasta jälkikäteen. Silmien edessä on ollut selviä merkkejä päihtymyksestä (puhe sammaltaa, askel horjuu tai katse harittaa), mutta silti vastassa on täysin tyyni, suora vastaus:
”En ole ottanut mitään.”
”Et sinä mitään haistanut, kuvittelet vain.”
”Sinä liioittelet taas ja kyttäät minua.”
Vähitellen läheinen alkaa ihmetellä jotakin vielä raskaampaa kuin itse valehtelua: Miksi ihminen valehtelee ihmiselle, jonka tietää rakastavan itseään ja haluavan vain hyvää?
Miksi päihderiippuvainen valehtelee? Kolme tärkeintä syytä.
Jotta valehtelun voi ymmärtää, on tärkeää käsittää, että kyse ei ole pahuudesta. Valheet johtuvat pääasiassa kolmesta tekijästä:
Riippuvuuden suojamekanismista: Riippuvuus tarvitsee tilaa ja rauhaa jatkuakseen. Totuus uhkaisi käyttöä, joten mieli suojautuu valheilla.
Itsepetoksesta: Riippuvainen valehtelee ensisijaisesti itselleen suojatakseen minäkuvaansa, ja läheinen kuulee vain tämän saman tarinan.
Syvästä häpeästä: Epäonnistumisen pelko ja syyllisyys ovat niin ylivertaisia, ettei totuutta yksinkertaisesti uskalleta kohdata.
Valehtelu ei ala pahuuttaan
Tämä on yksi riippuvuussairauden vaikeimmista asioista hyväksyä ja ymmärtää. Useimmiten valehtelu ei johdu siitä, että ihminen haluaisi tietoisesti satuttaa läheisiään tai olla ilkeä. Se alkaa siksi, että riippuvuus alkaa suojella itseään.
Riippuvuus tarvitsee salailua voidakseen jatkua. Jokainen rehellinen keskustelu, kiinnijääminen tai myöntäminen voisi johtaa siihen, että käyttö joutuisi kyseenalaistetuksi tai se yritettäisiin lopettaa. Siksi sairastunut mieli alkaa automaattisesti etsiä keinoja välttää ikäviä seurauksia ja konflikteja.
Aluksi valheet voivat olla pieniä arjen kaunisteluja: ”Join vain kaksi olutta”, ”Tämä oli nyt todella viimeinen kerta” tai ”Kaverit siellä ottivat, minä olin kuskinakin”. Vähitellen näistä selityksistä tulee automaattinen, jokapäiväinen selviytymiskeino.
Valehtelu kohdistuu usein myös omaan itseen
Moni läheinen ajattelee, että valheet on suunniteltu ja kohdistettu vain häntä varten manipulaatiomielessä. Todellisuudessa päihderiippuvainen uskoo osan selityksistään itsekin – ainakin sillä hetkellä, kun hän ne sanoo.
Riippuvuuteen liittyy aina repivä sisäinen ristiriita. Yksi osa ihmisestä tiedostaa, että käyttö aiheuttaa ongelmia, rikkoo ihmissuhteita ja tuhoaa terveyttä. Toinen osa (riippuvuus) taas yrittää epätoivoisesti vakuuttaa, ettei tilanne ole vielä niin vakava ja hallinta on tallella.
Siksi selitykset eivät ole aina kylmästi suunniteltuja valheita. Ne ovat puolustusmekanismeja, joiden avulla ihminen yrittää suojata murenevaa minäkuvaansa ja paeta todellisuutta.
Häpeä ruokkii noidankehää
Moni ajattelee, että valehtelun suora vastakohta on rehellisyyden puute. Riippuvuudessa valehtelun todellinen vastakohta on kuitenkin usein häpeä.
Kun ihminen kokee epäonnistuvansa, retkahtavansa ja rikkovansa lupauksensa yhä uudelleen, hän alkaa tuntea sietämätöntä häpeää itsestään. Hän pelkää kuollakseen läheisten pettymystä, suuttumusta ja hylkäämistä. Silloin totuuden kertominen tuntuu ylivoimaiselta vuorelta.
Paradoksaalisesti juuri valehtelu kasvattaa sitä salattua häpeää, jota ihminen yrittää valheellaan välttää.
Syntyy kuluttava noidankehä:
Käyttö -> Häpeä -> Valehtelu -> Luottamuksen menetys -> Lisää häpeää -> Lisää valehtelua
Entä miksi hän valehtelee vielä silloinkin, kun jää kiinni?
Tämä on kysymys, joka satuttaa ja turhauttaa läheisiä kaikkein eniten. Valhe saattaa jatkua itsepäisesti vielä siinäkin vaiheessa, kun todisteet ja tosiasiat ovat täysin kaikkien nähtävillä.
Silloin kyse ei yleensä enää ole siitä, että toinen yrittäisi vakuuttaa sinut. Hän yrittää vakuuttaa itsensä. Hän yrittää pitää kiinni siitä sisäisestä tarinasta, jonka varassa hänen oma mielensä ja psyykensä vielä pysyvät kasassa. Siksi läheisestä voi tuntua, ettei yhteistä todellisuutta enää ole olemassa.
Riippuvuus kaventaa ihmisen kykyä kohdata todellisuutta. Totuuden täysimääräinen myöntäminen merkitsisi samalla sen romahduttavan tosiasian tunnustamista, kuinka vakavaksi ja hallitsemattomaksi tilanne on todellisuudessa muuttunut.
Valehtelu rikkoo läheisen turvallisuuden tunteen
Läheiselle kaikkein raskainta ei pitkässä juoksussa olekaan mikään yksittäinen valhe tai pettymys. Raskainta on se jatkuva, harmaa epävarmuus: se, ettei enää koskaan tiedä, milloin voi uskoa toisen sanoja ja milloin ei.
Vähitellen huomaat muuttuneesi salapoliisiksi, joka tarkkailee herkeämättä:
Äänenpainoja ja puheen nuottia.
Kuuntelet, kuulostaako ääni erilaiselta.
Katsetta ja pupilleja.
Hengityksen hajua tai rytmiä.
Askelluksen vakautta.
Viestien kirjoitusasua ja vastausaikoja.
Selitysten pieniä loogisia ristiriitoja.
Koko yhteinen luottamus alkaa rakentua epäilyn ja varautumisen varaan. Juuri tämä jatkuva varuillaanolo ja merkkien skannaaminen kuluttaa läheisen hermostoa päivä toisensa jälkeen, kunnes voimat loppuvat.
Mitä sinä voit tehdä tässä tilanteessa?
Jos huomaat jääneesi jumiin noidankehään, jossa käytät energiasi toisen puheiden tarkistamiseen, epäilemiseen ja valheiden selvittämiseen, pysähdy hetkeksi.
Sinun ei tarvitse löytää vastausta siihen, miksi toinen valehtelee, etkä sinä pysty sitä muuttamaan. Paljon tärkeämpää ja oman jaksamisesi kannalta välttämättömämpää on kysyä: Mitä tämä jatkuva epävarmuus ja epäluottamus tekee minulle ja minun keholleni?
Kun huomio ja painopiste siirretään toisen ihmisen valheiden analysoinnista takaisin omaan hyvinvointiisi, alat vähitellen löytää uudelleen omat rajasi ja oman todellisuudentajusi.
Miten Kaikuluoto voi auttaa sinua?
Kaikuluodossa emme keskity vain siihen, miksi läheisesi toimii tai valehtelee niin kuin toimii. Käännämme katseen siihen, miten hänen toimintansa ja riippuvuutensa vaikuttavat sinuun.
Keskusteluissa tutkimme yhdessä, miten jatkuvat pettymykset, epävarmuus ja rikotut lupaukset ovat muuttaneet sinun arkeasi, turvallisuuden tunnettasi ja luottamustasi omiin havaintoihisi.
Autan sinua löytämään uudelleen oman todellisuudentajusi, omat rajasi ja arjen, joka ei enää pyöri pelkästään läheisesi riippuvuuden ympärillä.
Tarjoan luottamuksellista keskustelutukea puhelimitse tehtävinä keskusteluina ja etäyhteyksin. Voit halutessasi käydä puhelinkeskustelumme esimerkiksi lenkkipolulla. Liike luonnossa auttaa tehokkaasti purkamaan sitä ylivirittynyttä hälytystilaa, jota jatkuva epäily hermostoosi kerryttää, ja tekee vaikeiden kokemusten sanoittamisesta helpompaa.
Olen itse kulkenut tämän saman polun päihdeongelmaisen nuoren aikuisen äitinä. Tiedän täsmälleen, miltä tuntuu, kun sanoihin ei enää yksinkertaisesti uskalla luottaa. Mutta tiedän myös sen, että vaikka luottamus toiseen ihmiseen olisi täysin horjunut, oma turvallisuuden tunne ja luottamus omiin silmiin ja korviin on mahdollista rakentaa vähitellen uudelleen. Sinun ei tarvitse jäädä tämän epävarmuuden kanssa yksin.
Lue seuraavaksi
Jos tämä artikkeli herätti ajatuksia, nämä aiheet voivat auttaa sinua ymmärtämään omaa tilannettasi vielä syvemmin:
• Päihteiden käyttäminen ei aina satu eniten. Luottamuksen murtuminen sattuu. Miksi rikotut lupaukset satuttavat usein enemmän kuin itse päihteiden käyttö.
• Elänkö minäkin jo päihdeongelman ehdoilla? Mistä tunnistaa, että oma elämä on alkanut rakentua läheisen riippuvuuden ympärille.
• Pitääkö kaiken mennä todella pahaksi ennen kuin haet apua? Miksi keskusteluapua kannattaa hakea jo silloin, kun huoli alkaa hallita omaa arkea.
• Onko tämä minun syytäni? Miksi syyllisyys tarttuu läheiseen ja miksi siitä on niin vaikea päästää irti.
